Talvikausi lähestyy..

Me vietettiin tässä pieni treeniloma vähän pakottavistakin syistä ja tuli kyllä niin tarpeeseen. Nemo sai takajan anturaan mettässä rymyttyään syvän viiltohaavan ja sitä paranneltiin noin kolmisen viikkoa (olin varautunut ainakin 2kk lepolomaan, niin pahalta se tassu alkuun näytti). Tapaturma sattui onneksi hyvään saumaan, sillä kisat oli käyty reilu viikkoa aiemmin ja tarkoituksena oli muutenkin pitää pieni breikki tiukan treenikauden päätteeksi. En vienyt tikattavaksi ja hyvä niin, sillä haava parani ennätysajassa ja todella hyvin jälleen ihan kotihoidolla. Töppösen parannuttua palattiin maastotreenien pariin, mutta tottista ei olla hinkattu lainkaan, pientä tekniikkatreeniä ulkoilun lomassa ja sen sellasta. Talvella joutaa hallissa tuota tottispuolta tehdä ihan riittävästi..

Prada lopetteli juoksunsa juuri ja sen kanssa on edetty iso harppaus jäljellä. Toukokuussa aloiteltiin pellolla ja toissapäivänä tehtiin reilut 300m metsäjälki vaativassa maastossa (suuret korkeuserot jne.), jäljellä 4 keppiä, 3 kulmaa, 10m jana ja aivan sikaupee työskentely. Sanotaan, että ei me ainakaan paikoilleen olla jääty jankkaamaan, täytyy varmaan jo vähän toppuutella ettei tule otettua liian suurta harppausta ja sössittyä sen takia kaikkea. Olen kyllä suunnitellut treenit mahdollisimman hyvin ja onnistumisprosentti on ollut ainakin sellaista 90% luokkaa. Kepit miun oli tarkoitus alunperin opettaa vasta talvella ja liittää jäljelle keväällä, mutta minkäs teet kun koira on hyvin fiksua sorttia ja 'erehdyin' elo-syyskuussa jäljen päätteeksi keräilemään pari keppiä ja kokeilin mitä Prada tuumaa ilmaisutreenistä. Me tarvittiin oikeesti tasan 2 treenikertaa kun se ilmaisi jo kepin salaman menemällä maahan, tehtiin tätä ilmaisuleikkiä jäljen vanhentumista odotellessa muutaman kerran ja lokakuun alussa tein ekan lyhyen keppijäljen. Prada teki työtä käskettyä ja niin kepit liitettiin jäljelle, että humpsis vaan :) Pellolla käytiin pitkästä aikaa tuossa kuukaus takaperin ja siellä työskentely oli vähän sellaista hätäilyä ja kiirehtimistä, mutta näin oletinkin kun metsässä mennään jo aikamoista kyytiä eikä askel kerrallaan työskentelyä voi vaatia. Täytyy noita peltotreenejäkin kyllä tehdä, että tarkkuus ja keskittyminen säilyisi mahdollisimman hyvänä. Pradan kanssa on ruvettu treenaamaan myös pk-esteitä kisoja silmällä pitäen tai ainakin vaihteluna jos ei muuta ;) Hyvin se vetää jo metrisestä yli ja vinoeste on ollut aina iisibiisi juttu. Ison kapulan kanssa se ei ole vielä esteitä hyppinyt, sillä haluan ensin tekniikan kuntoon. Turvallisuus ennen kaikkea!

Vielä onneksi kelit on sen verran hyvät, että me ollaan treenattu vain ja ainoastaan ulkona, vaikka hallikausi alkoi syyskuun ekalla viikolla. Mie tykkään touhuta pihalla ja valoisassa, on hyvin tilaa ja saa visioitua paljon laajempia kokonaisuuksia kuin meijän pienessä hallissa. Kohta on kuitenkin se hetki kun maastokausi pistetään pakettiin ja odottelemaan kevättä :)