Ihan ensimmäiseksi kuulumisia ja hehkutusta uuden ruokavalion myötä. Viime postauksessa kerroinkin, että vaihdoin vuoden vaihteessa hurttimuksien ruokinnan 50/50 malliin ja nyt pian 1½kk jälkeen on jo havaittavissa pieniä, mutta erinomaisia muutoksia parempaan. Korostan, että pelkällä nappulallakaan meillä ei koskaan ollut mitään ongelmia, vatsat toimi, koirat jaksoi ja iho, sekä turkit olivat hyvässä kunnossa. Mutta nyt niihin pieniin muutoksiin eli koirien lihaskunnon kehittyminen.
Mie meinasin lentää perseelleen kun punnittiin Prada maanantaina mustissa&mirrissä, 20,5kg! Olin varma, että tuo aliravitun näköinen bikineissä tällä hetkellä kulkeva neitokainen painaa jälleen sen himpun päälle 19kg jos sitäkään. Prada kuuluu niihin hyvin herkästi lihoviin ja aina aiemmin jos se on jotenkin salakavalasti päässyt parinkympin toiselle puolelle niin sillä on selkeesti ollut jo ylimääräistä mikä on kerääntynyt kylkiluiden päälle ja vatsaan. Nyt se näyttää sellaiselle sporttiselle silakalle, jolle on kehittymässä oikeesti kunnollinen lihaksisto. Tottakai monipuolisella liikunnalla ja harrastuksillakin on vaikutusta, mutta tämän on ainakin osittain pakko olla myös ruokavalion myötä tullutta kehittymistä. Nemo on ollut jotenkin perus lihaksikas aina, mutta oon mie senkin nähnyt köyhässä kunnossa. 2014 kun vaihdettiin Royalin ruuasta pois oli molemmat koirat kadottaneet pikku hiljaa sekä painoaan, että lihasta (eritoten sitä lihasta). Toivon Nemolle ruokavalion myötä lisää kestävyyttä ja erinomaista lihaskuntoa, ne on hemmetin tärkeessä roolissa kun äijällä rupeaa olemaan jo ikää, mutta vauhtia piisaa kuin nuorella pojalla :) Turkeista en osaa tällä hetkellä sanoa mitään, koska molemmilla on karvanlähtö meneillään ja näyttävät kapisilta ketuilta, katsellaan tilannetta uudestaan keväämmällä.
Sitten seuraava kuumottava aihe eli tämä perhanan PENTUKUUME. Se on jatkuvaa, mutta nyt viimeisen vuoden verran se on ollut aiempaa pahempaa ja nostaa päätään aina uudestaan ja uudestaan. Olen yrittänyt ajatella niin, että miulla on 2 harrastuskoiraa, joissa molemmissa on vielä tekemistä, koskaan kun ei voi olla ihan valmis. Molemmat kisaa edelleen, on tavoitteita ja arkielämä rullaa sujuvasti. Mutta toisaalta mietin, että olisi mukava ottaa tänä vuonna jo Nemolle hakuharrastukseen jatkaja, ehkä se olisi hyvällä tuurilla saanut jo ainakin kunnolliset pohjat lajiin kun Nepa siirtyy eläkkeelle. Nemo täyttää tänä keväänä 8 vuotta ja kun haluan mennä koiran ehdoilla niin alustavasti miulla on tavoitteena vetää vielä tuleva maastokausi täysiä jos fysiikka vaan pelittää kuten tähänkin saakka. Ensi vuodelle (2017) en uskalla pistää tavoitteita, koska koiralla rupeaa siinä vaiheessa olemaan kuitenkin jo ikää ja voittajaluokan hakukoe on vaativa, olettaen että myös se HK2 saatais plakkariin tulevalla kaudella. Olen yhden 9v käyttölinjaisen aussieuroksen nähnyt suorittamassa maastoa ja tottista, maastot meni sikahyvin, mutta tottiksessa väsymys jo painoi ja esteet oli haastavat.
Pradan kanssahan meillä on tiet auki vähän joka suuntaan eli harrastus ja kisarintamalla on duunia, vaikka muille jakaa. Toisaalta Pradakin täyttää keväällä jo 5v, se on pitkälle treenattu sekä tokossa, että agilityssä ja pk-jäljelle on tehty hyvät pohjat tottis mukaan lukien. Jotenkin alkaa tuntumaan, että ei se pennun tuleminen kuvoihin olisi kuitenkaan yhtään pahasta. Näiden kanssa elämä on jo niin uomiinsa ajautunutta, mukavaa hyvin toimivaa arkea ja harrastuksissa lähinnä tekniikan hiomista. Ihanaa, mutta kyllä minuu kutkuttais jo aloittaa kaikki alusta :) Yks riiviö tähän duoon tois kyllä elämää ja sais lauman kukoistamaan.
Ja, että homma ei olis liian iisiä niin tämä rotupohdinta ei helpota asiaa yhtään. Puolet miusta on ehdottomasti sillä kannalla, että seuraavakin on aussie. Sen tiedän etten halua täyttä näyttistä ellen tunne sitten vanhempia ja niiden ominaisuuksia harrastuksia ajatellen. En tiedä haluanko myöskään täyttä työ/paimenlinjaista, koska en itse harrasta paimennusta, eikä miulla ole mitään kiinostustakaan juuri sille saralle. Ns. sekalinjainen olis tosi jees ja niitähän täällä riittää ;) Mitä enemmän tutkin taustoja ja etsin tietoa niin sitä vaikeampaa tästä myös tulee.
Noh, sitten on se toinen aivopuolisko joka miettii myös muita rotuvaihtoehtoja ja haluaa pitää mielen avoimena. Paimenissa tulen pysymään, se on varma! Mutta onhan se totta, että aussien lisäksi on myös useampi oikeasti potentiaalinen rotuvaihtoehto olemassa ja mielenkiintoisia yhdistelmiä pilvin pimein. Ehkäpä pieni listaus ja rotukartoitus ei olisi yhtään pahasta.
Ensimmäiseksi Australiankarjakoira: Mielenkiintoinen, henkisesti ja fyysisesti vahva keskikokoinen tai keskikokoa vähän pienempi koira. Tykkää ulkonäöstä ja luonteesta. Terveys on aika paskassa jamassa, on luusto-ongelmaa, kuuroutta, vähän sitä sun tätä sairautta ja populaatio on aika pieni. Agiin kuitenkin ehkä liian raskas? pk:n vähän turhan pieni? mahdollisesti koira-aggre tai ei välttämättä siedä vieraita koiria? Luupää? Riskit tuntuu liian suurilta, että saisin edes hyvällä todennäköisyydellä tarjolla olevista yhdistelmistä terveen ja hyvän harrastuskoiran edellä mainittuihin lajeihin.
Toisena Bordercollie: Kiinostaa kovasti, mutta vieroksun hieman sitä tosikkomaisuutta ja tietynlaista työnarkomaanisuutta. Silmää käyttävät on harrastuksissa miulle sellanen nounou, lukuunottamatta tietysti paimennusta. Terveys on ihan jees riippuen vähän linjoista, käyttö tai sekalinjainen miellyttää eniten, sopivan kokoinen ja soveltuva lajiin kuin lajiin. Toisaalta minuu taas ärsyttää sekin kun nykyään joka toisella varsinkin menestystä havittelevalla on bortsu ja muut rodut jäävät tämän superkoiran varjoon niin henkisesti kuin fyysisesti. En tiedä, mutta onhan se ihan perhanan upee rotu jos löytäisi sellaisen omaan käteen sopivan ja ehkä keskiarvoa himpun kovemman bc:n. Mielistelijät on myös nounou, ihan kivoja mut miun ohjauksessa ne ei välttämättä pääsis edukseen.
Kolmantena Mudi: Oon seuraillut jo useemman vuoden, mutta kuten karjiksessakin niin mielenkiintoisia yhdistelmiä on todella vähän ja tarjonta muutenkin älyttömän suppea. Tykkään ulkonäöstä, rodunomaisesta luonteesta ja sopivasta koosta. Toisaalta tässäkin pelottaa, että entä jos saan käsiini sellaisen tulitappuran, kun rodussa kuitenkin on jonkin verran arkuutta, liiallista terävyyttä ja ylivilkkautta. Terveydestä en niinkään ole huolissani tämän rodun kohdalla. Mudinarttu on kyllä tooooosi pieni ja mietin soveltuvuutta sitten tuonne pk-hakuun. Näkyykö se metästä ollenkaan ja aiheuttaako tottiksen esteet harmaita hiuksia? Agiin ja tokoonhan tuo koko ois enemmän kuin passeli ja, vaikka mie haluankin koiran olevan koiran kokoinen niin rodunomainen mudi ajaa kyllä luonteen osalta tuon hieman pienehkön koon yli :)
Olen seuraillut pitkään myös pyreneittenpaimenkoiria, viime aikoina lähinnä lyhytkarvaisia ja todennut ainakin tällä hetkellä ettei sieltä löydy sellaista koiraa mitä etsin. Saksanpaimenkoirat on aina lähellä sydäntä, mutta tähän elämäntilanteeseen liian suuri ja ei se paras vaihtoehto agilityä ja tokoa aktiivisesti tahkovalle ihmiselle, menee miusta jopa vähän hukkaan ja näyttelylinjainen olis todellakin nounou, sekalinjainen tai täys käyttis. Terveys ja pääkoppa jos sattus kohilleen niin vois saada tosi hyvän koiran, en vaan ehkä uskalla ottaa enää riskiä.
Miulla on yksi ehto ulkonäöllisesti ja vähän rakenteellisestikin omalle koiralle eli persereikä ei saa loistaa paljaana eli ei sileäkarvaista kippurahäntäistä ja koukkuhäntäistä rotua. Tää on siis ihan puhtaasti vain oma mieltymys. Mie en halua nähä sitä röpöreikää joka ikinen päivä hihnan jatkeena kulkiessani, enkä myöskään halua kakkaleimoja pylpyräreiän osuessa esim. sohvan kulmaan, polveen, mattoon tai mihin millonkin nyt sattuu reikä edellä peruuttamaan. Tästä syystä esimerkiksi muuten niin kivan oloinen appenzelli jää ulos vaihtoehtoroduista. Kakkosryhmästä ihannoin dobbereita ja suursnakuja, ne on vaan niin hienoja! Mie kuitenkin koen olevani paimenkoiraihminen henkeen ja vereen, eikä kyseiset rodut ole todellakaan se paras valinta vaikkapa agilityyn ja unohtanatta nyt niitä koukkuhännän alta näkyviä röpöreikiä ;)
Mutta ei auta kuin jatkaa mietiskelyä ja suunnata katse kohti tulevaa. Pidän mielen avoimena, seurailen tarjontaa ja jos kohdalle sattuu sellainen itseä miellyttävä yhdistelmä/pentu niin sehän passaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti