Eli tänään päätimme, että miina on valmis jäämään Tiinan luokse. Heillä on mennyt oikein hyvin ja koirat ovat tulleet mainiosti toimeen keskenään. Ehkäpä miina sitten kaipasi sitä omanlaistaan seuraa, mutta vaikea mennä varmuudella sanomaan mikä tytöillä oli kähinän syynä. Mahtava juttu olisikin kun pääsisi tuonne koiran pään sisään vaikkapa päiväksi ;) Tämä tapaus tietenkin todisti sen, että jos/kun joskus perheenlisäystä suunnitellaan niin saa tarkkaan miettiä rosin reaktiota siihen (ja tässähän puhun nyt koiralapsesta sitten) ;D Rosilla ei loputon pinna ole todellakaan ja reagoi äärimmäisen helposti toisen koiran elekieleen jne. Tappelupukarin tuosta saa sekunnin murto-osassa jos toinen koira antaa yhtään aihetta, tosin aloittaa myös itse. Tästä syystä meillä ei lauman ulkopuolisten koirien kanssa kaveerata laisinkaan.
Nemo taas on mitä ihanteellisin koira toisten koirien seurassa. Ei haasta riitaa, pikemminkin välttelee. Leikkii mielellään ja onhan tuo tietenkin vielä ihan pentu, mutta en usko käyttäytymisen mitenkään äärimmäisen paljon muuttuvan pojan kasvettua. Toki varauduttu ollaan murkkuikään ja mahdollisiin uros-uros kähinöihin, mutta yleisesti ottaen nemo vaikuttaa hyvin positiiviselta ja avoimelta kaverilta :)
Sakemanni ja aussie kyllä eroavatkin luonteiden puolesta ihan jonkin verran, mutta molemmat tapaukset oikein ihania ja omalla tavallaan erinomaisia seuralaisia.
Mutta mutta.. pääasia nyt, että miina on päässyt hyvään kotiin ja kaikille osapuolille varmasti näin parempi. Harmittaa kun näin piti käydä, mutta ei mahda mitään. Miinulle oikein paljon haleja ja pusuja <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti