Nemon kanssa korkattiin sitten eilen pk-ura haun saralla ja kyllähän äijä osas, ei jäänyt siitä kiinni. Koe alkoi koirien tarkastuksella ja klo 17 aloiteltiin maastossa. Myö oltiin Nempan kanssa toiseksi viimeinen koirakko, päästiin henkilöetsinään vähän seiskan jälestä. Jännitti ihan älyttömästi, mutta ihan turhaan :) 2 pistoa ja 2 ukkoa, aikaa taisi mennä nelisen minuuttia! Henkilöetsinnästä täydet 170p. Tuomarin ja tuomariharjoittelijan sanoin koira on koevalmis, hyvin intensiivinen ja motivoitunut työskentelijä, ilmaisut oli vahvat ja hallintakin pelasi.
Kahdeksan maissa siirryttiin esineruutuun ja sieltä ei valitettavasti pisteitä ropissut kun esineitä ei noussut. Oli ihan väärässä moodissa (ukkoja etsimässä) enkä älynnyt viritellä ennen meidän vuoroa nimenomaan esineille. Koira teki kuitenkin koko ajan töitä, mutta se esineiden etsiminen nyt unohtui matkasta, ei voi minkään. Näillä eväillä sitten suunnattiin tottikseen, sillä henkilöhausta saadut pisteet riittivät hyvin jatkoon :)
Tottikset alkoi vasta iltahämärässä yhdeksän maissa ja meitä oli pelkästään alokasluokan kaksi koirakkoa jäljellä. Nemo teki hienon tottiksen ja kaikki liikkeet onnistuivat, ainoastaan pieniä teknisiä virheitä tuli parissa kohdassa. Onnistuneen eteenmenon jälkeen olin hyvillä fiiliksillä kun vein koiran paikkikseen ja se vielä jäi sinne todella rauhallisen oloisesti. Toinen koirakko aloitti tottiksen ja ensimmäisellä laukauksella Nemo oli noussut seisomaan, toisella laukauksella häntä pystyssä lähti liikkeelle minuu kohti ja hiippaili taakse, olin ihan äimän käkenä et mitä ihmettä! Otin koiran hallintaan, silittelin vähän ja katseltiin toisen koirakon tottis loppuun. Kun suoritus oli ohi niin tuomari halusi varmistaa vielä Nemon laukausten siedon ja äijä pistettiin makaamaan uudestaan. Eihän se siellä valitettavasti kestänyt vaan nousi jo ekalla laukauksella ja hiippaili jälleen miun luokse. Se oli sitten siinä ja vitutus oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Tottiksen pisteet olis riittänyt heittämällä koulariin, nollatun paikkiksen jälkeenkin saldo oli 83p. Mie oikeesti pidättelin suuttumusta ja itkua samaan aikaan siinä tuomarien arvostelun aikana, en olis uskonut et meijän suoritus kaatuisi paikkamakuun laukauksiin, en ikipäivänä :(
Mutta ei voi minkään, häntä ylös ja kohti uusia pettymyksiä. Kokeillaan vielä treeniä laukauksia varmemmiksi, mutta jos ne rupeaa koiraa selkeästi ahistamaan niin sitten annetaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti